Aluksi puutarhassa kasvatettiin paljon avomaalla.

Siellä oli jo pienkasvihuone ollut ennen sotia, se oli ihan siellä
reunalla, Mäkelän rajalla. Sitten oli avomaaviljelyä ja omenapuita
ennen sota-aikaa, ne olivat omiaan, kun silloin kaikki tuotteet
menivät kaupaksi. Kun laajennettiin, niin sota-aika ei enää
hyödyttänyt mitään, kun tavaraa alkoi olla kaupassa. Sota-aikana
se oli ihan hyvä bisnes. Tomaattia oli tuvantakainen rinne täysi.
Taimia keväällä ja vihanneksia, kurkkua ja tomaattia -
avomaantomaattia nimenomaan - ja sitten oli mansikkaa.
Omenapuiden välit olivat mansikkamaana silloin vielä, kun minä
menin sinne.
(Sirkka)

1940-luvun lopulla siirryttiin pelkästään kukkiin.

Ensimmäisenä vuonna, kun minä olin siellä, krysanteemit olivat kaikki
avomaalle istutettu, ne kaivettiin siitä syksyllä ja vietiin huoneeseen
lämpöön talveksi. Sinä syksynä paleltui aika paljon, yöaikaan oli
kova pakkanen. Niistä ei saanut silloin yhtenä vuonna mitään. Tai sai
jotakin tietysti, mutta aika paljon paleltui. Sittenhän me rupesimme
krysanteemiakin viljelemään kahden harjan alla. Ne istutettiin
pieninä taimina. Sitten vedettiin mustat muovit päälle, että sai ne
kukkaan. Krysanteemi vaatii lyhytpäiväkäsittelyn.
(Aarre)

Vihanneksia tosin kokeiltiin vielä myöhemmin.

Kesällä oli jossain välissä avomaankurkkuja sisällä, kevätkrysanteemi
kun loppui, ja joulutähti ei vielä tullut, ja siihen jäi pari kuukautta
väliin. Ei joka vuosi ollut, olisiko parina kolmena vuonna. Sitten se ei
enää kannattanut, hinta tippui, kun tuli tarjontaa enemmän. Eikä
vissiin ollut enää työväkeäkään, kun olivat kaikki kesälomalla, niin
kannatti pitää tyhjänä se pari kuukautta.
(Sirkka)

Siihen, mitä viljellään, on vaikuttanut kysynnän ja tarjonnan laki. Päälajikkeita ovat olleet ruusu ja neilikka sekä sesonkikukat joulutähti ja kevätkrysanteemi. Ruusun asema pääkukkana vahvistui vahvistumistaan vuosien varrella.

Kevätkrysanteemin pistokkaat tulivat tammikuussa, ja äitienpäivän
alla myytiin leikkona - ruukkuakin oli osa. Se sikäli sopi joulutähden
kanssa, että molemmat tarvitsivat pimennyksen. Krysanteemi on
myöskin lyhytpäiväkasvi, sitä tosin piti valottaa. Tammikuussa on
pimeätä, ja se ei olisi kasvanut vartta, jollei sitä olisi valottanut,
kukan muodostus olisi heti alkanut siihen pätkään. Sitä valotettiin
ensin, että se kasvoi pituutta, ja sitten oli pakko alkaa pimentää,
kun päivä jatkui. Siinä on, ei nyt ongelmia, mutta kasvi vaati
sellaisen toimenpiteen. Yksi huone oli siinä käytössä aika monta
vuotta.
        Sitten kevätkrysanteemi alkoi jäädä pois, sen alaa
pienennettiin, kun ruusuviljely laajeni. Keväällä oli ruusua, ja
krysanteemin kysyntä pieneni. Nythän sitä ei viljele enää kukaan
Suomessa, kun pistokkaan hinnalla saa valmiin oksan
Etelä-Euroopasta. Neilikan kanssa sama juttu, meilläkin oli joskus
neilikkaa, nythän ei Suomessa ole yhtään ainutta neilikan viljelijää.
Ne kasvavat hyvin kevytrakenteisissa katoksissa Espanjassa, se
tulee niin halvaksi - halpatyövoimaa ja muuta - ja neilikka kestää
vielä hyvin kuljetusta, että se on helppo kasvi tuoda sieltä.
Ruusuja oli, ja sitten kun oli ne vähittäismyymälät, niin piti olla vähän
turhankin monipuolista. Jos olisi pelkkää tukkumyyntiä ollut, niin olisi
voinut pärjätä yhdellä-kolmella kasvilla, mutta nyt piti viljellä
ruusupekuniaa ja ruukkuruusua ja muuta omaa myyntiä varten.
(Sirkka)

Puutarhassa tuotettiin esimerkiksi vuoden 1981 tietojen mukaan noin 500 000 leikkoruusua, 30 000 joulutähteä ja 150 000 leikkokrysanteemia sekä pienempiä määriä muita kukkia.