Tikkalan Puutarha oli Taipalsaaren ja Lappeenrannan suurin kauppapuutarha. Maanlaajuisella mittakaavallakin se oli puolet keskikokoista puutarhaa (= noin 3000 neliömetriä) suurempi.

Kyllähän pienempiäkin kasvihuoneita oli, että kyllä Tikkala oli isoin. Nykyisellä mitalla ovat sitten toisenlaisia. Lämmitykset ovat maakaasulla ja on puhtaampaa, ei niin nokista.
        Jos olisi jatkaja löytynyt, niin olisi kova homma ollut. Ei se ole mitään helppoa. Aina vahtimassa ja miettimässä, mitä voi sattua. Pakkanen voi tulla äkkiarvaamatta, ja jos sattuu joku remontti tulemaan koneille ja lämmityslaitteille, niin se on silloin siinä.
(Aarre)

Tulipalo ei ollut varsinainen syy kasvihuoneiden lopettamiseen, mutta se joudutti päätöstä. Uusiminen ei enää kannattanut, koska omistajille alkoi kertyä ikää.

Kun tulipalon aikaan tekniikka vioittui pahasti, niin se edesautti
viljelyn lopettamista.
        Minä yritin vielä kolme vuotta taistella kasvihuoneiden kanssa, mutta sitten minä kerran, kun öljyt eivät kulkeneet polttimeen, ja monta yötä puhalluslampun kanssa kuumentelin putkia, että ne lähtisivät liikkeelle, päätin, että nyt on aika lopettaa tämä.
(Sirkka)

Sitten Sirkka lopetti. Minä kävin kerran rannalla ja arvasin, että nyt on loppu. Ei ollut kova pakkanen, mutta kasvihuoneiden katot olivat härmässä, ja minä arvelin, että nyt ei ole enää lämmöt päällä. Näin Vennon Aimoa, ja hän sanoi, ettei siellä ole enää mitään.
(Aarre)

Lopettamista edesauttoi myös työvoiman hupeneminen.

Vielä sellainenkin ongelma alkoi tulla nyt tässä viimevaiheessa, kun lopeteltiin, että oli jo työvoimakysymys. Alkuun työvoimaa sai ihan tarvittavan määrän, mutta sinne on huonot liikenneyhteydet, ja nuoret eivät tule niin syrjään, kun siellä ei ole iltarientoja, aina pitäisi lähteä johonkin muualle. Perheelliset taas, kun lapsilla on hankalat koulumatkat, aikaisin pitää yhteiskuljetukseen lähteä. Sekin rajoitti jo.
        Minähän sitä löin arpaa, että mitä tämän kanssa nyt tekisi, ja minua rajoitti vähän se, kun tuli tuota ikää niin paljon. Kukaan ei osoittanut mitään kiinnostusta, että olisi ruvennut jatkamaan, näistä omista lapsista.
        Se on ammattityötä, haki ammattitaidon sitten mistä hyvänsä. Jotain täytyy tietää: siinä on niin isot kulut, että jos ei tuottoa rupea tulemaan, niin se on loppu äkkiä.
(Sirkka)

Sirkka pyöritti Kukka-Tikkala -kioskia vielä kuusi vuotta palon jälkeen. Kioskin paikasta tosin väiteltiin alusta asti. Se peitti joidenkin tahojen mukaan liikaa taakseen vapaussodan muistomerkin.

Olihan se vissiin niin kauan, kuin kioski valmistui, niin alettiin sanoa, että se oli ruma, että se pitäisi saada siitä pois. Määrätyt tyypit sitä ajoivat pois.
        -93 panin kylmäksi kasvihuoneet, myymälän -96. Kilpailu oli sikäli meidän puolellamme, että se oli vanha, kaikkihan se tunsivat, 40 vuotta kun oli siinä ollut. Kun oli oman puutarhan tavara, niin sitä pystyi pikkuisen edullisemmalla hinnalla myymään.
      Mutta sitten liikenne loppui. Pantiin kerta kaikkiaan Valtakadun ja Kauppakadun liikenne poikki. Alkoi ajatella, että kyllä täältä joutaa pois. Ihmiset eivät kehdanneet opetella, miten sinne ajetaan. Nyt tietysti, kun Valtakatua taas pääsee liikkeelle ja Kauppakatuakin pääsee ylhäältä ajamaan Valtakadulle, että ei se enää varmasti niin hankalaa olisi. Eihän Valtakatua kahteen suuntaan päässyt silloinkaan, se oli yksisuuntainen alkuunkin. Mutta silloin kun Kauppakadun liikenne loppui kokonaan, ei sieltä ylhäältä saanut tulla kuin torin kulmasta, ja Valtakatuakaan ei saanut ajaa kuin pankin katolle, ei päässyt eteenpäin. Jostain Kirkkokadun kautta pysäköintipaikalle. Mutta Kirkkokatukin oli monessa pätkässä, että mistä siitä saa ajaa, ei siitä suoraan alas päässyt, oli ajokieltoja välillä.
(Sirkka)

Kuusikymmenvuotiaan Tikkalan Puutarhan toiminta loppui 1996. Valtavat kasvihuoneet piti saattaa viimeiselle matkalleen – maan poveen ja kierrätyskäyttöön.

Olisihan se loppunut ilman paloakin. Ikää alkoi kertyä Sirkalle, Maurille ja meikäläisellekin.
        Aika paljon uudistuksia olisi pitänyt tehdä, jos olisi vielä halunnut pyörittää: lämmityslaitteet olisi pitänyt uusia alusta lähtien, samoiten tuuletushommat. Alumiinirungoissa ei ollut mitään vikaa, ne olisivat kyllä käyneet.
        Joku imatralainen rautaliike osti ne raudat, puratti itse pois ja vei alumiinipokat, keräsivät kaiken talteen.
        Kun se Imatran mies kävi purkamassa, niin se leikkeli ne polttopillillä pätkiksi ja kertoi, että kun hän viimeiset sai pätkittyä, niin puhelin soi, ja joku olisi ostanut ne kokonaisina!
        Kyllä siinä lasia meni, ne ottivat nosturikauhalla ja nykivät, tärryyttivät alas. Siellähän ne nyt ovat maan sisässä. Sivuseinät ja päädyt oli pleksistä tehty, katto oli lasia.
(Aarre)

Jotenkin on haikea olo, kun ne alumiinihuoneet olisivat olleet käyttökuntoisia, pienellä korjauksella saanut käyttöön.
        Mie katsoin silloin, kun kioskilta pois lähdettiin, kun siinä oli harjaterästä, missä oli sellaiset nyheröt, siinä ulkorapussa, niin harjateräs oli kulunut ihan sileäksi. On siitä monta askelta kulkenut, kun sellaiset teräsvavat kuluvat sileiksi!
(Sirkka)