Tikkalan Puutarhan tuotteet on alusta asti kaupattu muualla kuin itse puutarhalla.

Kyllähän taipalsaarelaiset tiesivät puutarhasta, mutta kaikki tuotteet vietiin sieltä pois, ei siellä onneksi käynyt ostajia. Tavallisesti kuka kävi, niin hänen kanssaan piti kiertää sitten, että ”katsotaanpas nyt oikein kaikkia”, ja sitten asiakas saattoi ostaa jollain kympillä. Se oli pahinta, mitä olisi voinut sattua. Siksi oli hyvä, että puutarha oli siellä syrjässä.
        Mutta Lappeenrantaan myytiin, ensimmäinen kukkakauppa oli hyvin aikaisessa vaiheessa. Se oli Mirjamin kukka, se on vieläkin Kauppakadulla. Sitten perustettiin Keskuspuistoon kioski, jossa oli kallis vuokra, mutta hyvä paikka. Onnenpotku, että tuli otettua silloin. Myyntipaikka huutokaupattiin, että ei se halvaksi tullut. Sitten myytiin Lappeenrannan kukkakaupoille ja torimyyjille tukussa, ja sitten kun sitä tuli enemmän, niin myytiin tukkuliikkeille, ja Suutarin puutarhallekin myytiin paljon joulutähtiä, kun ne eivät silloin kasvattaneet sitä. Oli monta tukkuliikettä, kukkia lähetettiin Ouluun ja Varkauteen ja missä kaikkialla niitä oli. Joulutähtiähän meillä oli paljon, silloin oli 30 000-40 000.
        Kun Mirjamin kukka myytiin, niin laitettiin Tapuliin kukkapuoti. Se oli kuusi vuotta Tapulissa. Tapuli lopetettiin - sitä ei myyty kellekään vaan lopetettiin. Sitten oli vähittäispaikkoja vain Keskuspuisto.
(Sirkka)

Tikkalaan johtavaa Vitsaintietä ei ollut alkuun olemassa, joten kukat vietiin myyntiin kotirannasta Turisti- ja Mielakansaaresta Tuulikki-laivalla. Laivaliikenteen loputtua oli järkevää siirtyä pelkkiin kukkiin, koska niitä oli kevyempää kuljettaa tietä pitkin. Vitsaintien rakentamisesta lisää Uudistuksia ja tekniikkaa -alaluvussa.

Laiva kulki Mielakanrannassa, aamulla pantiin aina tavarat laivaan, ja illalla tuotiin tyhjät korit takaisin. Kauppisen Hilma otti torilla tavarat vastaan ja myi. Silloin Lappeenrannan tori oli rannassa. Laiva kulki silloin viimeistä vuotta, sitten se ei enää kulkenut, ja piti ruveta tekemään tietä kylään. Ei ollut kuin semmoinen kärrypolku sinne, kun kukaan ei tarvinnut, kaikki kulkivat laivalla. Laivakyyti kyllä kesti, kun se kävi monessa satamassa. Kesti pari-kolme tuntia, ennen kuin se oli Lappeenrannassa. Iltapäivällä sama juttu, mutta kellään ei ollut niin kiire, ettei olisi kerennyt istua laivassa.
(Sirkka)

Lappeenrannan Keskuspuiston Kukka-Tikkala -kioski perustettiin 1956, ja se oli pitkäikäisin Tikkalan puutarhan myyntipisteistä.

Kukka-Tikkala oli tasan neljäkymmentä vuotta meillä. Se oli aina kauan auki, alkuun aamukahdeksasta iltayhdeksään, sitten lyhennettiin aamuyhdeksästä iltakahdeksaan, sitten jopa seitsemään.
        Siellä oli kauan samoja henkilöitä: Vilhun Annikki oli 16 vuotta, Riikosen Siiri, hän on nyt lähempänä satavuotias, hän oli myös melkein 20 vuotta. Sitten siellä oli nuorempia tyttöjä toisena, kahdessa vuorossa, kun se oli niin kauan auki. Minä kävin siellä viikonloppuna, kun viikonlopun ihminen saa vähän parempaa palkkaa. Kävin siellä varmasti tämän 40 vuotta, ei montaa sunnuntaita jäänyt muuhun käyttöön.
        Taipalsaarelta tultiin autolla, ja Lappeenrantaan tuotiin tavaraa tullessa, ja sitten jätettiin, jos oli hautavihkoja tai muuta, paarihuoneelle. Sunnuntai oli kiireisempi päivä kuin arkipäivät. Taipalsaarella joku aina päivysti, henkilökunnasta joku leikkasi ruusut sunnuntaiaamunakin, jos oli ruusunleikkuuaika, ja kävi katsomassa, ettei mikään mene pilalle.
        Ensiksi kukkia myytiin luukusta. Toisella puolella oli makeiskioski, ja siinä oli vielä nakkikioski ja matkatoimisto. Sitten matkatoimisto muutti pois, ja me saimme makeiskioskin tilat, lisätilaa siihen, ja makeiskioski muutti matkatoimiston paikalle. Myyntiä nosti kovasti, kun pääsi sisälle. Silloin, kun kioski avattiin, ei ollut mikään paikka sunnuntaina auki, joten joskus siellä oli oikein jono luukun takana sunnuntaisin. Mutta kylmällä ilmalla se oli hirveän hankalaa, siinä tahtoi kukat paleltua luukun vieressä: niitä täytyi pitää takana, ja se vaikeutti myyntiä.
        Se muutti tilannetta ihan kokonaan, kun sai oven kadulta.
(Sirkka)

Joskus toisen epäonni on toisen onni.

Kaikkein parasta oli, jos kauppa kävi. Jos sai myytyä, niin oli hyvä.
Niin kuin eräänä keväänä, kun oli yleislakko, ja sähkövirta katkottiin
poikki. Itsellä oli generaattori, ja saatiin pysymään tasaiset lämmöt,
niin krysanteemi kukki hyvin ja teki kauppansa. Se oli hyvää aikaa,
sitä sai myytyä niin paljon, kuin kerkesi vaan soitella ja lähettää.
(Aarre)

Kilpailua siis oli.

Kilpailua oli. Kun lyhytpäiväkrysanteemi, joka kukki äitienpäiväksi,
tuli, niin yhtenä vuonna sitä ei ollut likellä kellään muulla kuin Maurilla
ja Sirkalla. Sen jälkeen alkoi tulla toisillekin. Oli kysyttyä tavaraa
silloin. Pitkällehän niitä krysanteemeja myytiin, Ouluun saakka.
Joulutähtiä meni jopa Sotkamoon ja Kuhmoon. Kuhmolaiset ja
sotkamolaiset kukkakauppiaat olivat hyviä ostamaan. Kerran soitin
ja kysyin, että ottaisivatko vielä lisää joulutähtiä, ja he sanoivat,
että kyllä vielä joku kappale menisi.
- Paljonko?
- No viisisataa kappaletta!
        Isoin erää, joka toimitettiin, oli 20 000 krysanteemia Ouluun.
(Aarre)

Ei kuitenkaan riesaksi asti: ”Mirjamin kukka on vain muutaman askeleen päässä Lappeenrannan Kukasta. Mutta Mirjamin kukan omistaja rouva Sirkka Tikkala vakuuttaa, ettei läheisyys häiritse. Asiakkaita riittää molemmille ja lappeenrantalaisilla kukkakauppiailla on muutenkin hyvä yhteishenki.” (Puutarhauutiset 14.11.1968)