Aloitin metsälehmuksilla 1983. Stenbergin taimistolta sain pikkutaimia, kuulemma Heinolan seminaarin puiston siemenistä. Tilalla oli vanhastaan jokunen lehmus, joista siirsin taivukkaita lehmustoon. Taipalsaaren Kirkkosaaresta Lilja Juvosen mailta hain 1989 30 kpl siemenestä syntynyttä pikkutainta. Kantojen ero näkyy selvästi: Heinolan seminaarin lehmukset tuppaavat haaroittumaan ja pysyvät syksyllä vihreinä pari viikkoa paikallisia pitempään.
1984 keräsin kotimaisen vaahteran siemeniä Lappeenrannan puistoista ja idätin ne taimiksi. Yritin valita emopuiksi syysväriltään punaisia, vaan eipä tuo ole näkynyt....
Kynäjalavat ja vuorijalavat istutin 1986. Siemenet sain Metsäntutkimuslaitokselta: Tuusula E 1349 ja Tuusula E 1013.
Enimmät tammet ovat vuodelta 1991, Röykän taimitarhalta Nurmijärven kantaa. Kääntöpaikan viereinen ryhmä on ainut, jota olen hoitanut tukkipuu tähtäimessä. Rungot on karsittu viiteen metriin ja harvennuksia tehty sitä mukaa kun latvukset ovat käyneet yhteen. Sadan vuoden päästä joku saa näistä hyvät rahat!
Saarniryhmän perustin 1981 istuttamalla 4 kpl punasaarnia Lappeenrannan taimimyymälöistä. Samana vuonna tilasin Saksasta Eichenbergiltä valkosaarnen siementä. Näyttävät olevan turhan eteläistä kantaa nämä valkosaarnet, mutta muutama on kuitenkin säilynyt. Kotimaista saarnea istutin joukkoon muutaman kappaleen. Sitten sain 1992 80 kpl pikkutaimina Röykän taimitarhalta (alkuperä Pohja). Nämä istutin saarniryhmään ja eri puolille tilaa. Vuonna 2021 istutin uuden valkosaarniryhmän. Kumpi vie ne ensin: saarnensurma vai saarnenjalosoukko?
Pähkinäpensaita olen istuttanut vuodesta 1994 lähes vuosittain. Kaikki paitsi uusimmat ovat Mustilan kantaa. Pähkinöitä tulee hyvin - ja menee saman tien oraville talvivaraksi.
Hybridihaavat hain 1999 Pieksämäen taimitarhalta. Kotimainenkin olisi kelvannut, mutta sitä ei sattunut olemaan saatavilla.
Vuonna 2018 innostuin hankkimaan 50 punapyökkiä. Niistä kolmisenkymmentä kasvaa Vitsaintien reunassa puolivarjossa harvan tammi- ja lehmuskasvuston alla. Mausteena lähinnä tietä punakoivu (2015, hieskoivu) ja purppurakoivu (2022, rauduskoivu), pohjoissivustalla kolme mikrolisättyä punalehtistä harmaaleppää (2017, kovin on vaatimaton punerrus). Loput punapyökit kujanteena kulkureitin varrella tilan eteläreunassa (ks. sijainti tarkemmin Lehtipuut 4 -sivu). Saas nähdä, kuinka heidän käy.
Vuonna 2020 tilan läpi kulkeva sähkölinja kaapeloitiin maan alle. Heti kohta olin pakotettu täyttämään tyhjän tilan 50 punatammella. Vuonna 2021 istutin alueelle 6 ent. linjan kohdalle tien varteen 15 punakoivua pikkutaimina. Eivät jostain syystä oikein lähde kasvuun, olisko liian kuiva paikka.
Kaikki kotimaiset jalopuut tekevät nykyään jälkikasvua: pikkutaimia on ympäristössä kymmenittäin. Jopa lehmus näyttää uusiutuvan siemenestä, mikä ei ennen ollut aivan tavallista.
2024. Lehmuksia ja pähinäpensaita karkulaisina naapurin metsässä.